Villasukkien muistot – kun rakkaus jatkuu silmukka kerrallaan

Edelleen matkalla eteenpäin, sukat ja rakkaus.                 Kuva: Eija H.Keinänen

Villasukat voivat olla paljon enemmän kuin lämmikettä varpaille – ne voivat kantaa mukanaan muistoja, tuoksuja, tunteita ja rakkautta.

Kun äidin itse neulomat sukat vuosien ahkerassa käytössä kuluivat puhki, jäljellä ei ollut vain lankaa ja reikiä, vaan pala sydäntä. Sain kunnian antaa näille sukille uuden elämän – uuden jalkaterän – jotta ne voisivat jatkaa tarinaansa ja kulkea edelleen mukana, askel askeleelta, muistoja kantaen.

Nämä sukat ovat nähneet paljon – äidin rakkautta, kodin lämpöä ja elämän pieniä suuria hetkiä. Korjaamalla ne saivat jatkaa tarinaa.

"Olen kotoisin Pohjois-Karjalasta. Siellä lämpö, iloisuus ja vieraanvaraisuus ovat aina olleet osa arkea. Äitini on juuri sellainen karjalainen voimanainen, jonka sydän on yhtä suuri kuin hänen pullapeltinsä. Kotoa muuttamisen jälkeen olen usein kaivannut sitä kodin lämpöä, joka tekee vierailuista vanhempien luona erityisen arvokkaita.

Äidin luona mikään ei ole koskaan puolivalmista - ruokaa on aina vähintään seitsemää sorttia, sängyt on pedattu valmiiksi ja jääkaappi sekä pakastin notkuvat herkuista. Koskaan et nälkäisenä sieltä lähde. Jos äiti ei ole kotona, odottaa minua keittiön pöydällä lappu:

"Laitoin kahvikupit alemmaksi ettet kiipeile."

"Saunassa on kaikki valmiina, painat vain nappia."

"Ole kuin kotonasi, ruoka on valmiina jääkaapissa ja pakastimessa on pullaa" ❤️

Muutama vuosi sitten vierailin äitini luona ollessani raskaana. Hän oli itse iltavuorossa, mutta vierashuoneessa odotti valmiiksi pedattu sänky, muhkea pyyhe, itse neulotut villasukat ja lappu:

"Käy saunassa ja pue sen jälkeen villasukat, että varpaasi eivät illalla palele. Terveisin, Äiti"

Tuo hetki jäi minulle ikuisesti mieleen. Se muistutti, että äidit pysyvät aina äiteinä - vaikka lapset olisivat jo lentäneet pesästä. Ajan mittaan nuo villasukat kuluivat puhki, mutta muistot eivät. Siksi olin erityisen onnellinen, kun SukkaHukan korjauspalvelu antoi sukilleni uuden elämän: uuden jalkaterän, uuden matkan. Nyt nuo sukat kulkevat taas eteenpäin – edelleen valmiina viemään mukanaan lämpöä, muistoja ja äidin rakkautta silmukka kerrallaan.

-Anni-

Lempisukillesi jatkoaikaa!